Elämää Unkarissa – miten selvisin haasteista?

Joulunaika Unkarissa on mennyt nopeasti. Yhteinen aika on tehnyt hyvää koko perheelle. On kiristelty, kiukuteltu, fiilistelty ja eletty ihan sitä tavallista kivaa arkea. Näen, miten lapset ovat kaivanneet isäänsä. He ovat halunneet olla paljon lähellä.

Mieheni teki työsopimuksen ulkomaille elokuussa 2017 ja muutti tästä kolmen päivän päästä Unkariin. Se oli järkytys, vaikka tiesin, mitä elämä huippu-urheilijan rinnalla välillä on. Päätimme ottaa kokemuksen ja haasteet vastaan sellaisena kuin ne ovat. Päätimme puhua tunteista – ne saa näkyä ja kuulua. Päätimme oppia ja kehittää olosuhteita sellaisiksi, että ne ovat kaikille mahdollisimman hyvät.

Uskon positiivisuuteen, mutta en sen kustannuksella, että elämän
haastavat asiat kielletään.

HAASTEET OVAT MAHDOLLISUUS OPPIA UUTTA

Sydän on välillä syrjällään, sillä erossaolo on raskasta. 1,5 vuotta olemme eläneet arkea kahden maan välillä. Olen näistä ajoista syvästi kiitollinen. Tämä on ollut mahdollisuus nähdä maailmaa, mutta ennen kaikkea tutustua itseensä ikäänkuin uudelleen. Haasteet ovat opettaneet katsomaan monia asioita uusin silmin. Ilman niitä en olisi se, joka nyt olen.

Ajattele positiivisesti.. kyllä se siitä!

Niin… näinhän se myös on… MUTTA! Jos sivuutamme sen, mikä satuttaa, ohitamme samalla jotain hyvin arvokasta itsestä ja elämästä. Elämä ja arki on täynnä erilaisia tunteita ja tilanteita. Ja ne on kaikki yhtä ok.


Negatiiviseen suhtautuminen tuntuu välillä olevan haastavaa. Voisiko vain olla läsnä, kuunnella ja huomata? Oletko monesti kuullut jonkun sanovan:

Lopeta tuo onnellisuus!”?

Onnellisia hetkiä otamme vastaan mielellämme. Kuinka usein kehoitat itseäsi tai toisia olemaan murehtimatta? Miten osaamme ottaa vastaan haastavia tunteita itsessä ja toisissa?

Elämäntapamuutosten yksi kulmakivi on oppia hyväksymään epäonnistumiset ja vaikeat tilanteet osana kokonaisuutta. Yksikään muutoksen tie ei ole helppo vaan sisältää vastoinkäymisiä. Siksi on hyvä opetella kohtaamaan haastavia tunteita arjessa ja jatkaa sinnikkäästi matkaa. Omien tunteiden äärelle on hyvä pysähtyä ihmetellen ja kuulostellen. Ymmärrystä ja itsemyötätuntoa tarvitaan – etenkin silloin, kun on vaikeaa. Itselleen voi vaikka todeta: “Mua pelottaa etten onnistu!”.

Entä jos seuraavan kerran haastavan tilanteen edessä kuuntelisit itseäsi?
Hyväksyvän lempeästi suhtautuisit siihen, mitä sinussa herää.

SAA JÄNNITTÄÄ JA PELOTTAA

Uuden äärellä olen aina hämilläni ja epävarma. Tietoinen valinta tunteista puhumisesta on auttanut paljon. Kurja olo lähtee nopeammin pois, kun asian hyväksyy ja kohtaa. Meillä lasten ikävää on käsitelty niin, että mies on iltaisin lukenut etänä iltasatua, joka käsittelee ikävää ja kiukkua. On pohdittu missä ikävä tuntuu ja miltä se tuntuu. Olemme kannustaneet avoimuuteen sen sijaan, että välttelisimme aihetta.

Osaatko kertoa toiselle, mitä juuri minä tarvitsen?

Elämäntilanne vaatii meiltä perheenä paljon – yhteisesti sovitut pelisäännöt luovat turvaa, lisäävät ymmärrystä ja auttavat kohtaamaan haastavia tilanteita. Avoimuuden kautta on tehty näkyväksi jokaisen oma tapa kohdata ikävää. Toinen haluaa puhua, toinen olla lähellä… yksi samaistuu iltasadun kautta haastaviin tilanteisiin, kun toinen tykkää kirjoittaa. Keinoja on monia, tärkeintä on löytää ne itselle sopivat tavat toimia.

KOHTI UUTTA

Jos olet aloittanut elämäntapamuutoksen, kysythän itseltäsi, mitä teet ensimmäisen vastoinkäymisen kohdalla. Kuka vierelläsi tukee sinua ja matkaasi? Mikä tukee sinua olemaan sinnikäs, silloin kun tekisi mieli luovuttaa? Mitä silloin kaipaat ja tarvitset? Osaatko kohdata haasteet hyväksyvän lempeästi? Miten lisäät luottamusta siihen, että voit jatkaa matkaa silloinkin, kun epävarmuus iskee? Onnistuminen vaatii sen, että sietää myös epäonnistumisen. Oletko valmis muuttumaan?

Oivalluttavia ajatuksia viikonloppuusi ❤️ Johanna

Mistä kaikki alkoi?

Kulunut vuosi on ollut uskomaton. Olen kokenut sellaista, mihin en uskonut. Oppinut enemmän, mitä osasin ajatella.. lähtenyt pelonsekaisin ja innostunein tuntein kohti uutta. Avasimme elokuussa Ogeliin hyvinvointistudion, joka on saanut paljon kiitosta. On etuoikeus tehdä tätä työtä. Ympärillä on upea tiimi, jonka kanssa on inspiroivaa rakentaa uutta.

TARINA SAI ALKUNSA OGELISTA

Syksyllä 2013 istuin Oulunkylän kotimme parvekkeella. Fiilistelin tulevia perhetreenejä: “Liiku, leiki ja loista…. täähän on hyvä! Jos mulla ikinä joskus on oma yritys niin tää se on.“. Musta ei pitänyt tulla yrittäjää. Haave mulla kyllä oli: lisätä arjen hyvää fiilistä!

Noihin kolmeen sanaan kulminoitui se, mihin uskon:

  • Liiku – kaikenlainen liike tukee hyvinvointia
  • Leiki – fiilistele, tee jotain kivaa, nauti, pidä hauskaa
  • Loista – löydä sun juttu, huikea fiilis. Be You -> Feel Good!

Välissä ehti tapahtua yhtä ja toista. Sain kunnian tehdä monta vuotta töitä HJK:lle ja Kirppanoille. Näistä ajoista on jäänyt monta upeaa muistoa ja ihania ystäviä. Halusin liikunnasta ammatin ja erinäisten vaiheiden jälkeen päädyin Pajulahteen opiskelemaan.

“Musta ei kyllä ikinä tuu sitten mitään personal traineria!”

Syksyllä 2015 alkoivat opinnot Nastolassa. Halusin lasten liikunnan ammattilaiseksi. Koulutukseeni kuului yhtenä osana yksilöllinen liikunnanohjaus. Pohdin pitkään onko se juttuni vai ei.. päädyin kuitenkin tunneille, koska halusin syventää osaamistani aikuisliikunnan kentällä. Ensimmäisellä tunnilla opettaja totesi: “Tää kokonaisuus pohjautuu kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja tulokulmana on aktiivinen, hyvinvoiva arki!

Muistan tuulettaneeni sisäisesti, olin haljeta innostuksesta. Hain aikanaan sosionomiksi, koska halusin tuottaa ihmisille hyvää oloa arkeen. Halusin oppia kaiken. Mulle ei riittänyt yksi pakollinen harjoitusasiakas vaan halusin enemmän. Otin harjoitus pt-asiakkaan lisäksi oman pienryhmän valmennettavaksi.  Porukka koostui pääosin kavereista ja tutuista. Mimmien kanssa treenattiin yli puoli vuotta ja minä opettelin uutta.

ROHKEASTI KOHTI EPÄMUKAVUUSALUETTA

Opiskelut antoivat paljon. Niiden myötä lähdin matkalle, jollaisesta en osannut edes haaveilla. Koulu haastoi ja antoi paljon uutta ajateltavaa. Kouluprokkiksen myötä päädyin syksyllä 2014 Eslun (Etelä-Suomen Liikunta ja Urheilu) toimistolle tekemään haastattelua. Sen lopussa rohkaisin mieleni ja kysyin, mitä osaamista kouluttajilta vaaditaan. Onneksi avasin suuni, helmikuussa 2015 pidin ensimmäisen koulutukseni.

Työ Eslulla on opettanut liikunnasta ja hyvinvoinnista paljon. Olen syventänyt osaamistani siitä, minkälainen innostava, inspiroiva ja hyvä oppimisympäristö on. Iso kiitos tästä kuuluu koko Eslun porukalle, mutta erityisesti Sari Lähdesmäelle, joka on alusta asti kehunut ja kannustanut epävarmaa aloittelevaa yrittäjää. Hän on vahvistanut lukuisilla positiivisilla palautteilla uskoa omaa osaamistani kohtaan. Olen ottanut vastaan haasteita epävarmuudestani huolimatta. Olen voinut luottaa siihen, että tuki on aina saatavilla. Luottamuksen kasvaessa olen ottanut askelia tuntemattomaan rohkeammin.

ENSIMMÄINEN PIENRYHMÄ

Tammikuussa 2016 pidin ensimmäisen pienryhmätuntini. Viiden kerran Starttikurssi keräsi Ogelin Feelwell:n tiloihin muutamia ystäviä ja ihan uusiakin asiakkaita. Olin ajatellut, että tapaamme 5 kertaa ja se on sitten siinä. Teen töitä muille. Asiakkaan kysymys muutti suunnitelmat: “Voisko tää jatkua? Tiiän, et meiän pitää liikkua myös ite, mut voisitko säkin jatkaa meidän kanssa? Mulla on ollut täällä tosi kivaa!”

En tiedä miksi, mutta en nähnyt itseäni järjestämässä näitä sen enempää. Alussa olin monessa suhteessa hyvin epävarma.

Uskomatonta, miten yksi kommentti voi kääntää suuntaa jonnekin, mitä itse ei osaa ajatelle. Siitä se sitten oikeastaan lähti. Homma alkoi kasvamaan sen mukaan, mitä mimmit treeneissä toivoi. Oli upea treenata porukalla ja rakentaa kokonaisuuksia toiveiden pohjalta. Ja mikä parasta, tuo samainen ihana asiakas on edelleen meiningeissä mukana.

ONNISTU YHDESSÄ

Koko tarinamme on rakentunut syvästä rakkaudesta ja palosta lisätä hyvää fiilistä arkeen. Voisin puhua tästä loputtomasti. Rakastan oivalluksia, uuden oppimista, kehittymistä ja ennen kaikkea arjen pieniä kohtaamisia. Mikään ei voita sitä hetkeä, kun hymy hiipii onnistuessa kasvoille!

Histoariassani on takana monia haastavia vaiheita, jotka ovat vaikuttaneet hyvinvointiini ja jaksamiseeni:

  • Tiedän, mitä on olla pohjalla.
  • Tiedän, mitä on kun tuntuu, ettei pysty mihinkään ja ahdistaa.
  • Tiedän, mitä on olla väsynyt.
  • Tiedän, mitä on, kun syyllistyy hermostuessaan lapsille, kun itse on niin väsynyt.
  • Tiedän myös, mitä on arjen pienet hyvät valinnat.
  • Tiedän, miten vaikea niihin on aluksi uskoa.
  • Tiedän, mitä on kulkea rinnalla ja auttaa.
  • Tiedän, miten paljon sitä silloin tarvitsee, kun on itse epävarma eikä tiedä, mihin mennä.
  • Tiedän myös sen, mitä on, kun vaikeudet kääntyvät voitoksi ja huomaat heikkoutesi olevan sun yksi suurimmista vahvuuksista.

Matka on ollut unohtumaton. Tunnen päivittäin kiitollisuutta siitä, missä olemme tänään yhdessä. En olisi tässä yksin. Uskon, että yksin voi olla hyvä, yhdessä huikea! Siksi myös tulevan vuoden teema on: Onnistu yhdessä!

Toivon tulevaan vuoteesi Sinulle merkityksellisiä hetkiä ja ihania kohtaamisia.

Muistathan, että olet ihana juuri sellaisena kuin olet!

 Johanna           

X